TJ 3

Vähiin käy ennen kuin loppuu.. aikani Suomessa nimittäin.

Tällä hetkellä tilanteeni on aika hauska. Asun vielä kodissani, mutta olen vain vieraileva tähti. Oon vähän niin kuin viikon kestävällä telttaretkellä kämppiksen huoneessa! Entisessä huoneessa, kun asustelee jo uusi vuokralainen. Mut tää viimeinen viikko on siinä mielessä ollut jo yhtä seikkailua ja fiilistelyä tulevasta. Näen koko ajan matkalaukkuni avonaisena edessäni. En tiedä miten tuun selviytymään tavaroiden karsimisesta, niitä on vieläkin ihan liikaa. On se kamalaa, että pitää mahduttaa elämä matkalaukkuun. Niin moni kiva vaate jää kotiin, mut ehkä on sitten kiva tehdä "löytöjä" niistä jätesäkeistä, joita pääsen kesällä penkomaan. :D

Opiskelen Tampereen ammattikorkeakoulussa liiketaloutta yrittäjyyden suuntautumisen yksikössä Proakatemiassa. Siis liiketaloutta ja yrittäjyyttä Proakatemialla. Proakatemia on kyllä huippu paikka. Oon oppinut niin paljon omasta elämästä ja liike-elämästä näitten kolmen vuoden aikana. Tässä opiskelupaikassa on sitä yhteisön voimaa! Tuntuu ihan hirveeltä jättää kaikki mahtavat tyypit tänne paiskimaan hommia, kun itse lähtee ns. tavalliseen opinahjoon pänttäilemään tentteihin. Haluisin meinaa paiskia hommia niitten mahtavien tyyppien kanssa! haha, musta tuntuu, että mun motivaatio laskee kuin lehmän häntä tuolla Tsekissä! Ehkä tuun sit kauhialla energialla takaisin. tai tottakai tuun!

En oikein tiiä, mitä odottaa Brnolta. Kaikki ylistää vaihtari aikojaan ja niitä mahtavia tyyppejä keitä on siellä tavannut. Mut millasta se sit oikeasti on?

Haavekuvahan olisi, että luennoilla tarvitse juurikaan käydä, tentit on helppoja, ihmiset mahtavia, paljon bileitä, rennot kämppikset, menevä ja halpa kaupunki, paljon aktiviteetteja ja reissuja naapurimaihin ja tietty kämppä on ihan keskustassa ja todella lähellä koulua. Mitä muuta voikaan toivoa? ah niin vaihtariajan poikaystävä!
- Tohon suuntaan siis yritetään! :)

TJ 3 indeed. muutama päivä vielä. Mä en ymmärrä, miten oon niin ylirauhallinen ja rento tässä tilanteessa. Kaikki kysyy, että jännittääkö mua. No ei mua oikeastaan jännitä yhtään.. En mä edes tajua, että oon lähdössä pois 5 kuukaudeksi! Toisaalta, miks mun tarvitsee panikoida tätä juttuja. Parempihan se vaan on, ettei tule mitään nyyhkytysjäähyväisiä perheen ja ystävien kanssa. :(

Sunnuntaina lentokone suuntaa nokkansa kohti Wieniä. En edes matkusta yksin, koska muutama poika matkustaa mun kanssa samaa matkaa! Sekin on ihan mahtava juttu. Ei tarvitse yksin panikoida siellä juna-asemalla matkalla Brnoon. Toivotaan, että nää pojat on mukavia tyyppejä. Se ainakin pehmentää kotiutumista.

Tällä hetkellä mielessä,
- Tavarat järjestykseen ja laukkuihin. montako takkia? mitkä kengät? hopeinen laukku vai musta??
- Onhan kaikki asiat hoidettu akatemialla? Suomessa? asiakirjat?
- Kauhiaa jättää jäähyväiset kavereille.

djeeku diem - kiitos tsekiksi (mut ei varmasti kirjoteta noin)

p.s joo, mulla on paljon kirjoitusvirheitä. sori niistä. :P